Haluatko erottautua vaatteilla?
Haluan sulautua massaan, sillä se tuntuu turvalliselta. Ehkä se liittyy julkiseen rooliini. On ihanaa kulkea arkena villapipo päässä ja toppatakki vedettynä kuin makuupussi kaulaan asti. Sellainen pukeutuminen on sitä paitsi mukavaa, lämmintä ja käytännöllistä.
Tunnen hyvin pukeutumisetiketin. Suomessa olen kuitenkin huomannut, että vaikka etiketti olisi mikä tahansa, ihmiset harvoin noudattavat sitä. Olen alkanutkin pelata enemmän asusteilla. Niiden avulla voin joko korostaa tai olla korostamatta juhlapukeutumistani.
Onko sinulla ollut ulkonäkökomplekseja?
Nuorena minulle istui vaate kuin vaate. 24-vuotiaana tulin raskaaksi ja kroppani muuttui. Viimeisten viidentoista vuoden aikana vaatekokoni on vaihdellut raskauksien takia neljä kertaa koosta XS kokoon XL. Hormonaalisista syistä jokaisen raskauteni aikana painoni nousi 30 kiloa. Koska kroppa oli niin turvonnut, minulle riitti, että paita oli tarpeeksi pitkä peittämään takapuolen, jotta pääsin ovesta ulos. Onneksi kasvoni pysyivät muuttumattomina, ja hehku kompensoi tilannetta.
Nuorena minua ärsytti, kun lihakseni kasvoivat helposti. Vanhemmiten olen hyväksynyt lihaksikkaan kroppani, ja varsinkin hihattomat paidat ovat ylläni edukseen.
Lue myös: Kotiäidistä näyttelijäksi – Vanessa Kurri: ”En halua olla hissukka”
Mikä on mielestäsi tyylitöntä?
Tyylitöntä on se, että yrittää tunkea päälleen jotakin muodikasta, vaikka se ei sopisikaan.
Myös paljastelu on tyylitöntä. En ymmärrä, miksi someen pitää jakaa kuvia, että tässä minä nyt makaan sängylläni tosi rentona ja olen menossa nukkumaan näissä pitsialusvaatteissa huulet törröllä. Mielestäni on loistavaa, että jotkut postaavat inhorealistisia pilakuvia noista tilanteista.
Kysytkö mieheltäsi mielipidettä lookistasi?
Jos olemme lähdössä yhdessä ulos, saatan kysyä, että onko tämä ok. En varsinaisesti kaipaa hänen mielipidettään, vaan se on enemmänkin sellainen olemmeko valmiita lähtöön -kysymys. Salaa toivon, kuten kuka tahansa nainen, että mies sanoisi: vau! Useimmiten sen sanoo kuitenkin joku lapsistani. Minä ja mieheni emme pukeudu juhliin yhtenevästi, vaan molemmat luottavat omaan makuunsa. Meillä on melko samanlainen maku.
Missä menee kipurajasi vaatteiden ja asusteiden suhteen?
Järkeni kulkee yksissä lompakkoni kanssa. En satsaa suuria summia arkivaatteisiin, enkä käytä luksusmerkkejä arjessa.
Kenkiin ja laukkuihin laitan rahaa. Luulen, että tyttäreni arvostavat hankintojani sitten joskus kun tulevat kaivelemaan aarteitani. Ne ovat laadukkaita ja tulevat säilymään. Kyllä he nytkin jo kähmivät ja katselevat asusteitani, mutta tietävät, että omin luvin äidin kaapille ei tulla.
Katkelma Annan nro 20/2016 kansijutusta.
The post Vanessa Kurri: ”Salaa toivon, että mies sanoisi vau!” appeared first on Anna.fi.